Ipamoreliinista on saatavilla todellisia, suoria farmakokineettisiä tietoja ihmisillä, jotka ovat testanneet sen nenän kautta annostelua. Tämä on todellinen ero moniin muihin tässä sarjassa käsiteltyihin peptideihin verrattuna. Samat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että nenän kautta annostelu on huomattavasti vähemmän tehokasta kuin injektio. Kapseli- tai tablettimuodoista ei ole olemassa vastaavia ihmisillä tehtyjä tutkimuksia, ja niissä kohdataisiin sama perustavanlaatuinen ruoansulatuksen aiheuttama hajoamisongelma, joka on yleinen kaikille peptideille.
Ipamoreliini-nenäsumute
Toisin kuin CJC-1295:n kohdalla, josta ei ole tehty erillistä tutkimusta nenän kautta tapahtuvasta biologisesta hyötyosuudesta, ipamoreliinia on itse asiassa testattu suoraan nenän kautta ihmistä vastaavissa kontrolloiduissa farmakokineettisissä tutkimuksissa. Tämä tekee siitä todellakin näyttöön perustuvan alueen, eikä pelkkää spekulaatiota. Farmakokineettinen tutkimus, jossa verrattiin nimenomaan ipamoreliinia ja muita vastaavia peptidipohjaisia kasvuhormonin stimulaattoreita, osoitti, että ipamoreliinin biologinen hyötyosuus nenän kautta annosteltuna oli noin 20%. Tämä tarkoittaa, että noin viidesosa annetusta annoksesta pääsi verenkiertoon verrattuna injektioon [1].
Tämä on todellinen ja hyödyllinen tietopiste. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, mitä se meille kertoo. 20% on injektiota huomattavasti alhaisempi imeytymisaste. Samat tutkimukset osoittivat, että muutamat näissä tutkimuksissa testatut rakenteellisesti samankaltaiset yhdisteet saavuttivat korkeamman nenän kautta annosteltuna saavutettavan biologisen hyötyosuuden, joka oli lähempänä 50%:tä. Tämä viittaa siihen, että ipamoreliinin kemiallinen rakenne saattaa tehdä siitä suhteellisesti vähemmän tehokkaan läpäisemään nenän limakalvon kuin joillakin sen läheisillä kemiallisilla sukulaisilla [1].
Tämä havainto osoittaa, että tämän yleisen peptidiperheen imeytyminen nenän kautta on biologisesti todellista ja mitattavissa. Se tarkoittaa kuitenkin myös, että näiden nimenomaisten julkaistujen tutkimusten perusteella nenäsumutteen odotettaisiin toimittavan verenkiertoon huomattavasti pienemmän aktiivisen annoksen kuin vastaava injektiona annettu määrä.
On syytä huomata, että tässä farmakokineettisessä tutkimuksessa mitattiin imeytymistä verenkiertoon – ei välttämättä kasvuhormonin tuottamaa vastetta tai mitään nimenomaan nenäsumutteen käytöstä johtuvaa kliinistä vaikutusta. Vaikka biologisen hyötyosuuden arvo itsessään onkin hyvin dokumentoitu, sen käytännön merkitystä hormonaaliselle vasteelle nenäsumutteen käytön jälkeen todellisessa tuotteessa ei ole erikseen vahvistettu lisätutkimuksilla.
Ipamoreliini: suun kautta otettavat kapselit, tabletit ja pillerit
Ipamoreliinin, joka on viidestä aminohaposta koostuva peptidi, voitaisiin odottaa kohtaavan saman perustavanlaatuisen esteen, joka vaikuttaa peptidilääkkeisiin kokonaisuutena niitä nautittaessa. Mahassa ja suolistossa toimivat ruoansulatusentsyymit yhdessä mahalaukun erittäin happaman ympäristön kanssa hajottavat yleensä peptidit ennen kuin ne ehtivät imeytyä ehjinä. Jopa ne fragmentit, jotka selviävät hajoamisesta, imeytyvät huonosti suolen seinämän läpi niiden koon ja kemiallisten ominaisuuksien vuoksi [2]. Tämä on vakiintunut, yleinen periaate peptidien farmakologiassa, eikä markkinointia varten esitetty erityisväite. Missään näissä tutkimuksissa tunnistetussa julkaistussa farmakokineettisessä tutkimuksessa ei ole mitattu nimenomaan ipamoreliinin suun kautta otettavan annoksen biologista hyötyosuutta sen vahvistamiseksi tai kumoamiseksi, kuinka merkittävästi tämä este vaikuttaa siihen käytännössä.
Kuten CJC-1295:n yhteydessä on käsitelty muualla tässä sarjassa, merkittävän suun kautta otettavan aktiivisuuden saavuttaminen tämän yleisen yhdeluokan osalta on historiallisesti vaatinut kohdennettua kemiallista uudelleensuunnittelua. Samanlainen, mutta rakenteellisesti erillinen molekyyli, joka kehitettiin nimenomaan selviytymään ruoansulatuksesta muokkaamalla peptidin perusrakennetta, saavutti todellisen suun kautta otettavan biologisen hyötyosuuden eläinkokeissa. Kyseessä oli kuitenkin täysin erilainen, erityisesti suunniteltu yhdiste – ei itse tavanomaista ipamoreliinia [3].
Tämän peptidien farmakologian yleisten periaatteiden yhdistelmän ja muokkaamattoman ipamoreliinin suun kautta otettavan biologisen hyötyosuuden osalta tehdyn erityistutkimuksen puuttumisen perusteella ei voida odottaa, että standardinmukaista ipamoreliinipeptidiä sisältävät suun kautta otettavat kapselit, tabletit tai pillerit toimittaisivat luotettavasti tehokkaan, ehjän annoksen verenkiertoon. Mikään kliininen näyttö ei tue suun kautta otettavien valmisteiden käyttöä vakiintuneena ja tehokkaana antoreittinä tälle nimenomaiselle yhdisteelle.
Ipamoreliinin injektiokynät ja -välineet
Mitä tulee injektiokäyttöön tarkoitetun neulan kokoon, ipamoreliinia koskevissa kliinisissä tutkimuksissa käytettiin laskimonsisäistä infuusiota eikä itse annettavaa ihonalaisinjektioa [4], [5]. Tämä tarkoittaa, että missään julkaistussa tutkimuksessa ei täsmennetä itseannettavan injektion yhteydessä käytettävän neulan kokoa tai pituutta, koska kyseessä on käytännöllinen, kliininen yksityiskohta, joka on merkityksellinen kotikäytössä, eikä tieteellinen havainto, josta raportoidaan tutkimustuloksia käsittelevissä artikkeleissa. Yleisenä taustatietona, joka koskee laajasti ihonalaisia peptidipistoksia eikä koske nimenomaisesti ipamoreliinitutkimuksia, voidaan todeta, että tähän yleiseen tarkoitukseen yleisesti käytettävät neulat ovat yleensä lyhyitä ja ohuita. Ne ovat usein 29–31-gauge-luokkaa ja noin 4–8 millimetrin pituisia. Tämä heijastaa vakiintunutta käytäntöä, jossa pyritään saavuttamaan ihonalainen rasvakudoskerros ilman, että neula tunkeutuu syvemmälle lihakseen. Kyseessä on yleinen pistokäytäntö, joka perustuu laajempiin peptidien ja insuliinin antokäytäntöihin – se ei ole ipamoreliinitutkimuksiin tai pen-tyyppisiin laitteisiin nimenomaisesti liittyvä validoitu suositus.
Mitä tulee nimenomaan ipamoreliinia varten tarkoitettuihin kynätyyppisiin laitteisiin, tässä sarjassa tunnistetuissa vertaisarvioiduissa tutkimuksissa ei arvioitu tällaista laitetta kyseisen yhdisteen osalta. Kuten CJC-1295:n kohdalla on muualla tässä sarjassa todettu, „kynä” on yksinkertaisesti vaihtoehtoinen annostelumekanismi samalle peruspeptidiliuokselle, eikä erillinen, erikseen tutkittu formulaatio.
Nykyisen näytön rajoitukset
Ipamoreliinin nenän kautta tapahtuva biologinen hyötyosuus, joka on noin 20%, on todellakin dokumentoitu suorilla farmakokineettisillä tutkimuksilla. Tämä tekee siitä yhden paremmin karakterisoiduista antoreiteistä, joita tässä sarjassa on käsitelty [1]. On kuitenkin syytä huomata, että tämä luku kuvaa imeytymistä verenkiertoon, ei vahvistettua hormonaalista tai kliinistä tulosta nimenomaan nenäsumutetuotteiden osalta.
Suun kautta otettavien kapselien ja tablettien muotoja ei ole tuettu millään erityisellä biologisen hyötyosuustutkimuksella. Peptidien farmakologian yleiset periaatteet viittaavat siihen, että ne hajoaisivat merkittävästi ennen imeytymistä [2]. Neulan koosta ja injektiolaitteista annetut tiedot heijastavat yleistä käytäntöä peptidien annostelussa, eivätkä ne perustu ipamoreliinille erityisiin validoituihin tutkimuksiin.
Vastuuvapauslauseke
Ipamoreliinia ei ole hyväksytty Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA), Euroopan lääkevirasto (EMA) tai mikään vastaava sääntelyviranomainen ei ole hyväksynyt sitä mihinkään ihmiskäyttöön missään annostelumuodossa, mukaan lukien nenäsumute, suun kautta otettavat kapselit, tabletit tai injektiot. Sitä ei valmisteta eikä myydä sellaisen laatu- ja turvallisuusvalvonnan alaisena, jota sovelletaan hyväksyttyihin lääkkeisiin. Tämän artikkelin tiedot perustuvat julkaistuihin farmakokineettisiin tutkimuksiin ja peptidien farmakologian yleisiin periaatteisiin, eivätkä ne osoita, että mikään tietty antomuoto olisi turvallinen tai tehokas yleiseen käyttöön. Tämä artikkeli on tarkoitettu yksinomaan yleisiin koulutus- ja tiedotustarkoituksiin; se heijastaa julkaistun tieteellisen kirjallisuuden tilaa kirjoitushetkellä eikä se ole lääketieteellistä neuvontaa. Se ei ole annosteluohje, eikä mitään sen sisältöä tule tulkita suosituksena ipamoreliinin käytöstä, hankkimisesta tai antamisesta missään muodossa.
Viitteet
[1] Johansen, P. B., Hansen, K. T., Andersen, J. V., & Johansen, N. L. (1998). Ipamoreliinin ja muiden peptidisten kasvuhormonin eritystä stimuloivien aineiden farmakokineettinen arviointi, jossa painotetaan nenän kautta tapahtuvaa imeytymistä. Xenobiotica, 28(11), 1083–1092. https://doi.org/10.1080/004982598238976
[2] Chen, G., Kang, W., Li, W., Chen, S., & Gao, Y. (2022). Proteiini- ja peptidilääkkeiden suun kautta annostelu: epäspesifisistä formulaatioista suoliston soluihin kohdistuviin strategioihin. Theranostics, 12(3), 1419–1439. https://doi.org/10.7150/thno.61747
[3] Hansen, B. S., Raun, K., Nielsen, K. K., Johansen, P. B., Hansen, T. K., Peschke, B., Lau, J., Andersen, P. H., & Ankersen, M. (1999). Uuden suun kautta otettavan kasvuhormonin eritystä stimuloivan aineen, NN703:n, farmakologinen karakterisointi. European Journal of Endocrinology, 141(2), 180–189. https://doi.org/10.1530/eje.0.1410180
[4] Gobburu, J. V., Agersø, H., Jusko, W. J., & Ynddal, L. (1999). Kasvuhormonia vapauttavan peptidin, ipamoreliinin, farmakokineettinen ja farmakodynaaminen mallinnus ihmisillä. Lääketutkimus, 16(9), 1412–1416. https://doi.org/10.1023/a:1018955126402
[5] Beck, D. E., Sweeney, W. B., McCarter, M. D., & Ipamorelin 201 -tutkimusryhmä. (2014). Prospektiivinen, satunnaistettu, kontrolloitu, konseptin toimivuutta osoittava tutkimus greliinimimeetin ipamoreliinin käytöstä leikkauksen jälkeisen suoliston toimintahäiriön hoidossa suoliston resektiopotilailla. International Journal of Colorectal Disease, 29(12), 1527–1534. https://doi.org/10.1007/s00384-014-2030-8