Tesamoreliini vs. luonnollinen kasvuhormonin tuotanto: mitä muutoksia kehossa tapahtuu?

Tesamoreliini on GHRH-peptidin synteettinen analogi, joka on kehitetty nimenomaan lisäämään kehon luonnollista kasvuhormonituotantoa sen sijaan, että kasvuhormonia korvattaisiin suoraan ulkoisilla kasvuhormonipistoksilla [1,2]. Rakenteellisesti tesamoreliini on stabiloitu versio ihmisen GHRH:sta, joka koostuu 44 aminohaposta ja sisältää trans-3-hekseenihappomuunnoksen, joka parantaa stabiilisuutta ja mahdollistaa peptidin pysymisen aktiivisena elimistössä pidempään [1,2]. Ihon alle annettuna tesamoreliini sitoutuu aivolisäkkeen somatotrooppisissa soluissa sijaitseviin GHRH-reseptoreihin. Tämä vuorovaikutus stimuloi endogeenisen, eli luonnollisesti tuotetun kasvuhormonin, pulssimaista vapautumista, mikä puolestaan nostaa verenkierrossa olevan IGF-1:n pitoisuuksia [1–5].

Yksi tärkeimmistä eroista tesamoreliinin ja suoran rekombinantin ihmisen kasvuhormonin (HGH) hoidon välillä on se, miten kumpikin menetelmä vaikuttaa kehon hormonisäätelyjärjestelmään. Luonnollinen kasvuhormonin tuotanto tapahtuu aaltoilevasti päivän ja yön aikana, ja sitä säätelevät hypotalamuksen signaalit sekä hormonien, kuten IGF-1:n, takaisinkytkentä. Tesamoreliini toimii vahvistamalla tätä olemassa olevaa fysiologista reittiä ja auttaa kehoa vapauttamaan suurempia määriä omaa kasvuhormoniaan säilyttäen samalla suuren osan luonnollisista säätelymekanismeista [3–5]. Sen sijaan suorat HGH-injektiot ohittavat aivolisäkkeen kokonaan ja toimittavat ulkoista kasvuhormonia suoraan verenkiertoon, mikä voi muuttaa normaaleja hormonaalisen signalointijärjestelmän malleja.

Kliiniset tutkimukset osoittavat, että tesamoreliinin aiheuttama GH- ja IGF-1-pitoisuuksien nousu johtaa mitattaviin muutoksiin kehon koostumuksessa ja aineenvaihdunnassa. Falutz J:n ym. (2005) tesamoreliini nosti IGF-1-tasoja noin 48% 1 mg:n annoksella ja 65% 2 mg:n annoksella päivittäin 12 viikon ajan HIV-positiivisilla henkilöillä, joilla oli vatsan rasvakertymiä [4]. Nämä hormonaaliset muutokset liittyivät vatsaontelon rasvakudoksen, eli syvän vatsarasvan, merkittävään vähenemiseen, triglyseridipitoisuuksien paranemiseen, ihonalaisen rasvan säilymiseen sekä rasvattoman kehon massan kasvuun ilman merkittävää glukoositasapainon heikkenemistä.

Muissa kliinisissä tutkimuksissa saatiin samanlaisia tuloksia. Falutz J ym. (2007) osoittivat, että tesamoreliini vähensi vatsan sisäisen rasvan määrää noin 15% ja paransi samalla rasva-arvoja HIV-liittyvää lipodystrofiaa sairastavilla potilailla [5]. Falutz J:n ym. (2010) vahvistivat, että kohonneet IGF-1-tasot sekä viseraalisen rasvan ja vyötärönympäryksen väheneminen saattoivat säilyä jopa 52 viikon ajan hoidon jatkamisen aikana [6].

Tutkimukset viittaavat myös siihen, että tesamoreliini voi vaikuttaa maksan aineenvaihduntaan ja solujen energiantuotantoon aktivoimalla GH–IGF-1-reitin. Satunnaistetuissa kliinisissä tutkimuksissa, joihin osallistui HIV:hen liittyvää ei-alkoholista rasvamaksasairautta (NAFLD) sairastavia henkilöitä, tesamoreliini vähensi merkittävästi maksan rasvapitoisuutta ja paransi samalla aineenvaihduntaan ja mitokondrioihin liittyvien geenien ilmentymistä [7,8]. Fourman LT ym. (2020) havaitsivat lisääntyneen ilmentymisen geeneissä, jotka liittyvät oksidatiiviseen fosforylaatioon ja mitokondriaaliseen aineenvaihduntaan, sekä tulehdus- ja maksakirroosireittien estymisen [7]. Mitokondriot ovat rakenteita, jotka vastaavat energian tuotannosta soluissa, joten nämä tulokset viittaavat mahdolliseen parannukseen siinä, miten solut tuottavat ja käyttävät energiaa.

Muut tutkimukset viittaavat siihen, että tesamoreliiniin liittyvä GH- ja IGF-1-pitoisuuksien nousu voi vaikuttaa myös lihasten laatuun ja kognitiivisiin toimintoihin. Adrian S ym. (2019) havaitsivat lihasten tiheyden ja pinta-alan paranemista tesamoreliinilla hoidetuilla HIV-positiivisilla aikuisilla [9]. Lisäksi Baker LD ym. (2012) osoittivat suorituskyvyn ja muistin parantuneen ikääntyneillä samalla, kun IGF-1-tasot nousivat fysiologisesti [10]. Suorituskyky viittaa keskittymiseen, päätöksentekoon, suunnitteluun ja ongelmanratkaisuun liittyviin psyykkisiin prosesseihin.

Yleisesti ottaen aivojen aivolisäke tuottaa luonnollista kasvuhormonia endogeenisen GHRH-signaloinnin ohjauksessa, kun taas tesamoreliini on synteettinen GHRH-peptidi, joka on kehitetty vahvistamaan tätä luonnollista reittiä. Stimuloimalla kehon omaa GH- ja IGF-1-tuotantoa fysiologisemmalla tavalla, tesamoreliini on yhdistetty viskeraalisen ja maksan rasvan vähenemiseen, aineenvaihdunnan parantumiseen, rasvattoman kehon massan kasvuun sekä mahdolliseen lihasten laadun ja kognitiivisten toimintojen tukemiseen [4–10]. Laboratoriotutkimuksissa käytettävää tesamoreliinia on saatavilla toimittajilta, kuten SemaxPolska. On syytä muistaa, että tutkimustulokset koskevat kontrolloituja tieteellisiä olosuhteita eivätkä ne vahvista kliinistä tehokkuutta muissa käyttötarkoituksissa.

Vastuuvapauslauseke

Tämä sisältö on luonteeltaan yksinomaan opettavainen ja tieteellis-tiedottava, eikä sitä tule tulkita lääketieteelliseksi neuvoksi, diagnoosiksi tai hoitosuositukseksi. Tesamoreliini on reseptilääke, joka on hyväksytty pääasiassa HIV:hen liittyvän lipodystrofian hoitoon. Kasvuhormonin ja IGF-1:n reitteihin vaikuttavat hoidot edellyttävät asianmukaista lääketieteellistä valvontaa, laboratorioseurantaa ja pätevän terveydenhuollon ammattilaisen suorittamaa yksilöllistä arviointia.