NAD+ on noussut tärkeäksi pitkäikäisyystutkimuksen kohteeksi, koska sillä on yhteyksiä solujen ikääntymiseen, aineenvaihduntaan sekä elinikää koskeviin tuloksiin, joita on havaittu eläinmalleissa. Osa näistä tutkimuksista on tieteellisesti merkittävää, erityisesti mekanistisella ja prekliinisellä tasolla. Todisteet siitä, että NAD+ vaikuttaa eläinten ikääntymiseen liittyviin reitteihin, eivät kuitenkaan ole sama asia kuin todisteet siitä, että NAD+-lisäravinteet kääntäisivät ikääntymisen suuntaa ihmisillä. Pidämme tämän eron mielessä koko artikkelin ajan ja käsittelemme myös sitä, miten paasto sopii NAD+:n biologiaan, sillä paasto ja kalorirajoitus kuuluvat parhaiten karakterisoituihin aineenvaihduntatiloihin, jotka liittyvät muutoksiin NAD+:sta riippuvissa reiteissä.
Miksi NAD+-pitoisuus laskee iän myötä?
Ikääntymiseen liittyvä NAD+-pitoisuuden lasku on yksi tämän tutkimusalueen johdonmukaisimmin raportoituista tuloksista. Alhaisempia NAD+-pitoisuuksia on havaittu veressä ja monissa kudoksissa iän edetessä eläinmalleissa ja yhä useammin myös ihmistutkimuksissa [1]. Tähän laskuun voi vaikuttaa useita toisiinsa liittyviä mekanismeja.
Yksi ehdotetuista mekanismeista liittyy CD38:n aiheuttamaan NAD+:n lisääntyneeseen kulutukseen. CD38 on NAD+:ta hajottava entsyymi, jonka aktiivisuus näyttää lisääntyvän iän myötä. Tämä voi johtua osittain sellaisten ikääntyneiden solujen kertymisestä, jotka eivät enää jakaudu, mutta ovat edelleen metabolisesti aktiivisia ja voivat osallistua tulehdussignalointiin, sekä CD38:aa ilmentävien immuunisolujen määrän kasvusta.
CD38-geenin puuttuvilla hiirillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että CD38:n aktiivisuus vaikuttaa merkittävästi ikääntymiseen liittyvään NAD+:n menetykseen ja siihen liittyviin mitokondrioiden toimintahäiriöihin. Nämä vaikutukset näyttävät liittyvän ainakin osittain NAD+-riippuvaiseen mitokondriaaliseen SIRT3-entsyymiin liittyviin reitteihin [2].
Toinen mekanismi liittyy kertyviin DNA-vaurioihin sekä PARP-entsyymien aiheuttamaan NAD+:n lisääntyneeseen kulutukseen. DNA-vauriot kertyvät ajan myötä, ja PARP-proteiinit osallistuvat DNA:n korjaamiseen käyttäen NAD+:ta substraattina. Voimakkaampi ja pitkäkestoisempi korjausaktiivisuus voi siten lisätä NAD+:n kulutusta [1].
Myös ikääntymiseen liittyvät muutokset NAD+:n synteesissä voivat vaikuttaa tähän prosessiin. Joidenkin tutkimusten mukaan NAD+:n talteenottoreitin, mukaan lukien NAMPT-entsyymin säätelemät reitit, aktiivisuus saattaa ikääntyessä heikentyä tietyissä kudoksissa. Jos näin tapahtuu, NAD+:n saatavuutta voi rajoittaa kaksi tekijää: suurempi kulutus ja heikentynyt regeneraatio [1].
Yhteenvetona voidaan todeta, että nämä mekanismit kuvaavat biologista tilannetta, jossa ikääntyvät solut voivat tuottaa tai talteenottaa NAD+:ta vähemmän tehokkaasti ja samalla kuluttaa sitä enemmän. Tällainen yhdistelmä voi osittain selittää NAD+-pitoisuuden asteittaisen laskun, jota havaitaan iän myötä.
Voiko NAD+-lisäravinteiden käyttö todella „kääntää” tiettyjä ikääntymisen merkkiaineita?
Termi „ikääntymisen kääntäminen” on erotettava konkreettisemmista ja mitattavissa olevista tutkimustuloksista.
Laajasti ymmärrettyä ikääntymisen kääntämistä, eli ihmisen biologista nuorentamista monissa elinjärjestelmissä ja ikääntymiseen liittyvissä prosesseissa, ei ole osoitettu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa ihmisillä. Mikään julkaistu ihmisillä tehty tutkimus ei ole osoittanut, että NAD+-lisäravinteiden käyttö kääntäisi ikääntymisen koko elimistöä koskevana ilmiönä.
Ikääntymiseen liittyvien yksittäisten biomarkkerien ja biologisten prosessien tutkimus on monimutkaisempaa.
Eläinkokeet ovat tuottaneet merkittäviä tuloksia. Eräässä vaikutusvaltaisessa hiirillä tehdyssä tutkimuksessa nikotinaamidiribosidi nosti NAD+-pitoisuutta ja aktivoi mitokondrioiden vasteen virheellisesti taitetuille proteiineille, eli solun stressivastepolun. Hoito johti myös lihasten mitokondrioiden ja kantasolujen toiminnan paranemiseen sekä hoidettujen eläinten elinajan pidentymiseen [3].
Nämä tulokset ovat lisänneet merkittävästi kiinnostusta NAD+:n esiasteisiin ikääntymisen biologiassa. Ne perustuvat kuitenkin eläinmalliin. Tällaista eliniän pidentymistä ei ole osoitettu ihmisillä, ja tutkimukset, joissa ihmisen elinikä olisi päätepisteenä, edellyttäisivät erittäin pitkiä seuranta-aikoja.
Varhaisissa ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa analysoitiin tarkemmin määriteltyjä biologisia ja kliinisiä parametreja. Parkinsonin tautia sairastavia henkilöitä koskeneessa vaiheen I tutkimuksessa suun kautta otettu nikotinaamidiribosidi nosti NAD+-pitoisuutta aivoissa ja liittyi lieviin kliinisiin muutoksiin sekä tulehdusta ja sairausprosesseja koskevien biomarkkerien muutoksiin [4].
Tämä on varhainen viesti ihmiskokeista, jotka on suoritettu tietyllä sairaudesta kärsivällä väestöryhmällä. Sitä ei kuitenkaan tulisi tulkita todisteeksi yleisestä ikääntymistä hidastavasta vaikutuksesta terveillä ihmisillä. Kyseessä oli varhaisvaiheen tutkimus, jossa keskityttiin ensisijaisesti turvallisuuteen, toteutettavuuteen, biologiseen aktiivisuuteen ja alustaviin kliinisiin tuloksiin, eikä siihen, että NR:n osoitettaisiin muuttavan ikääntymisprosessia tai kääntävän sairauden kulun.
Tarkin yhteenveto on siis se, että NAD+:n lisääminen vaikutti useisiin ikääntymiseen liittyviin molekyyli- ja soluprosesseihin eläinmalleissa, kun taas varhaiset ihmisillä tehdyt tutkimukset osoittivat biologisia vaikutuksia tietyissä tilanteissa. Ihmisillä tapahtuvaa laajasti ymmärrettyä ikääntymisen kääntymistä ei ole vahvistettu.
Paasto ja NAD+: mistä tässä yhteydessä on oikeastaan kyse?
Paaston ja NAD+:n välisellä yhteydellä on biologisesti uskottavat ja suhteellisen hyvin kuvatut mekanistiset perusteet.
Yksi tärkeistä reiteistä on AMPK, eli AMP:n aktivoima proteiinikinaasi. AMPK toimii solun energiasensorina ja aktivoituu, kun energian saatavuus solussa vähenee, muun muassa paaston ja kalorirajoituksen aikana.
AMPK:n aktivoituminen voi vaikuttaa NAMPT:hen, joka on tärkeä entsyymi NAD+:n talteenottoreitissä. NAMPT:n lisääntynyt aktiivisuus voi vaikuttaa NAD+:n saatavuuteen ja NAD+/NADH-suhteeseen, mikä puolestaan voi vaikuttaa NAD+:sta riippuvaisiin entsyymeihin, kuten SIRT1:een [1].
Tämä muodostaa toisiinsa liittyvän aineenvaihduntareitin, joka kattaa solun energiatilan, AMPK-signaloinnin, NAD+:n talteenoton sekä sirtuinien aktiivisuuden. Kalorirajoitusta koskevat eläinkokeet ovat osoittaneet, että nämä aineenvaihdunnalliset sopeutumat voivat auttaa säilyttämään tai muokkaamaan NAD+:aan liittyviä reittejä, jotka muuten muuttuvat iän myötä [1].
Tällä yhteydellä on siis vahvemmat mekanistiset perusteet kuin monilla yleisluontoisilla väitteillä, joiden mukaan tietty elämäntapatekijä „lisää NAD+:ta”.
Näiden tulosten yleistämisessä ihmisiin liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä. Suuri osa yksityiskohtaisista mekanistisista tutkimuksista on tehty eläimillä tai solumalleilla. Ihmisillä tehdyt tutkimukset, joissa mitataan suoraan NAD+-pitoisuuden muutoksia veressä tai kudoksissa tarkasti kontrolloitujen paasto-ohjelmien ennen ja jälkeen, ovat edelleen rajallisia.
Tämän seurauksena nykyisten tietojen perusteella ei voida määrittää tarkkaa paaston kestoa, sen toistuvuutta eikä kalorirajoituksen astetta, jotka toistuvasti aiheuttaisivat tietyn NAD+-pitoisuuden nousun ihmisillä. Biologisen yhteyden suunta on melko hyvin todistettu, mutta tämän vaikutuksen suuruus, kesto ja kliininen merkitys ihmisillä ovat vähemmän selvillä.
Sirtuinit, kalorirajoitus ja NAD+ — miten ne liittyvät toisiinsa?
Sirtuinit muodostavat tärkeän mekanistisen yhteyden kalorirajoituksen, paaston ja NAD+-aineenvaihdunnan välillä.
Sirtuinit tarvitsevat NAD+:ta substraattinaan. Koska paasto ja kalorirajoitus voivat muuttaa solujen energian tunnistusmekanismeja sekä NAD+/NADH-suhdetta AMPK:n ja NAMPT:n välityksellä, nämä aineenvaihduntatilat voivat myös vaikuttaa sirtuinien aktiivisuuteen [1].
Tämä yhteys on yksi syy siihen, miksi sirtuineja on tutkittu intensiivisesti kalorirajoituksen biologian alalla. Monissa eläinmalleissa kalorirajoitus liittyi pidempään elinikään tai tiettyjen ikääntymiseen liittyvien muutosten viivästymiseen. Sirtuineja on tutkittu yhtenä mahdollisena välittäjäryhmänä, joka yhdistää ravintoaineiden saatavuuden muutokset myöhempiin vaikutuksiin mitokondrioiden toimintaan, stressinkestävyyteen, aineenvaihduntaan ja geenien säätelyyn.
Käsitteellisesti tämän yhteyden voi tiivistää seuraavasti: kalorirajoitus vaikuttaa NAD+:aan liittyvään aineenvaihduntaan, mikä puolestaan voi vaikuttaa NAD+:sta riippuvaiseen sirtuinien aktiivisuuteen. Tätä reittiä ei kuitenkaan pidä tulkita yksinkertaisena lineaarisena ketjuna, jossa yksi toimenpide automaattisesti aiheuttaa kaikki toisen toimenpiteen jatkovaikutukset.
NAD+:n esiasteiden lisäravinteet voivat tietyissä olosuhteissa lisätä NAD+:aan liittyvien substraattien saatavuutta, mutta tämä ei tarkoita, että ne palauttaisivat paastoon tai kalorirajoitukseen liittyvän fysiologisen tilan kokonaisuudessaan.
Paasto aiheuttaa laaja-alaisia aineenvaihdunta- ja hormonaalisia muutoksia, jotka koskevat insuliinia, glukagonia, rasvahappojen aineenvaihduntaa, ketonirunkojen tuotantoa, AMPK:ta, mTOR-signalointia, ravintoaineiden tunnistamista sekä muita reittejä. NAD+:n lisääminen ravintolisän avulla vaikuttaa vain osaan tästä laajemmasta biologisesta verkostosta.
Tästä syystä NAD+:n esiasteiden lisäravinteita ja paastoa ei pidä pitää toisiaan korvaavina strategioina. Niiden vaikutusmekanismit ovat osittain samankaltaisia, mutta ne eivät ole biologisesti vastaavia.
Miten NAD+ pärjää vertailussa muihin pitkäikäisyyden yhteydessä mainostettuihin yhdisteisiin?
NAD+:n esiasteet kuuluvat muutamiin yhdisteryhmiin, joita käsitellään usein ikääntymistä ja pitkäikäisyyttä koskevissa tutkimuksissa. Muita ovat resveratrol, pterostilbeeni, metformiini ja rapamysiini, vaikka nämä aineet vaikuttavatkin eri biologisten reittien kautta ja niiden näyttöpohja sekä sääntelykonteksti ovat hyvin erilaiset.
Resveratrolia ja pterostilbeenia käsitellään usein yhdessä NAD+:n esiasteiden kanssa, koska kaikkia näitä yhdisteitä on tutkittu sirtuinien biologian yhteydessä. NAD+ tarvitaan sirtuinien substraattina, kun taas resveratrolia ja sen kaltaisia yhdisteitä on tutkittu niiden mahdollisen vaikutuksen kannalta sirtuineihin liittyvään signalointiin.
Tämä mekanistinen reittien päällekkäisyys on herättänyt kiinnostusta NAD+:n esiasteiden ja niihin liittyvien polyfenolien yhdistelmien suhteen. Yksi esimerkki on nikotinaamidiribosidin ja pterostilbeen yhdistelmä, jota on tutkittu ihmiskokeissa [5]. Pelkästään mekanistisen perustelun olemassaolo tai yhdistelmätutkimus ei kuitenkaan todista, että tällaiset yhdistelmät pidentäisivät elämää tai tarjoaisivat laajempaa ikääntymistä ehkäisevää vaikutusta ihmisillä.
Muut yhdisteet, jotka yleisesti liitetään pitkäikäisyystutkimuksiin, vaikuttavat osittain muihin signalointireitteihin. Metformiinista puhutaan usein AMPK:n ja aineenvaihdunnan signalointireittien yhteydessä, kun taas rapamysiini vaikuttaa pääasiassa estämällä mTOR:ia. Nämä reitit voivat olla yhteydessä NAD+:n ja sirtuinien biologiaan, mutta niitä ei pidä pitää keskenään vaihdettavina mekanismeina.
Verrattuna moniin aineisiin, joista keskustellaan kaupallisessa yhteydessä pitkäikäisyyden kannalta, suun kautta otettavat NAD+:n esiasteet, kuten NR ja NMN, on kertynyt yhä laajempi valikoima satunnaistettuja, lumelääkkeellä kontrolloituja ihmistutkimuksia, jotka osoittavat, että ne voivat nostaa NAD+:n tai NAD+:aan liittyvien metaboliittien pitoisuutta veressä ja että ne ovat yleisesti ottaen hyvin siedettyjä lyhyen ja keskipitkän aikavälin tutkimuksissa [6].
Todisteet siitä, että nämä yhdisteet lisäävät NAD+-biomarkkereita, eivät kuitenkaan ole yhtä päteviä kuin todisteet siitä, että ne pidentävät elämää, ehkäisevät ikääntymistä tai tarjoavat laaja-alaisia ikääntymistä ehkäiseviä vaikutuksia ihmisillä.
Sama ero pätee myös muihin pitkäikäisyyteen liitettyihin yhdisteisiin. Mitään tässä käsiteltävistä aineista ei pidä kuvata sellaiseksi, jonka olisi nykyisten kliinisten tutkimusten perusteella ehdottomasti osoitettu pidentävän ihmisen elinikää.
Erillinen tutkimusalue ovat seuraeläimet. Yhdessä satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa arvioitiin uuden NAD+-esiasteen ja senolyyttisen yhdisteen yhdistelmää iäkkäillä koirilla, joilla oli lieviä tai kohtalaisia kognitiivisia häiriöitä. Tutkimuksessa osoitettiin tilastollisesti merkitsevä yhteys omistajien arvioimien kognitiivisten toimintojen paranemiseen pääpäätepisteessä sekä laajemmat muutokset parametreissa kuten hauraus, aktiivisuus ja ilmoitettu tyytyväisyys, jotka eivät olleet tilastollisesti yhtä selkeitä [7].
Tällä tuloksella on kliinistä merkitystä, sillä suhteellisen harvat kontrolloidut tutkimukset ovat arvioineet NAD+:aan liittyviä interventioita nimenomaan ikääntyvillä lemmikkieläimillä. Kyseessä oli kuitenkin yksittäinen tutkimus, jossa käytettiin yhdistelmähoitoa eikä pelkästään NAD+:ta, ja parannusta havaittiin kaikissa hoitoryhmissä. Tutkijat viittasivatkin siihen, että osaan raportoituista muutoksista saattoivat vaikuttaa plasebon kaltaiset vaikutukset, omistajien odotukset, lisääntynyt huomio tai pelkkä tutkimukseen osallistuminen.
Mitä voidaan realistisesti odottaa ja mitä ei?
Nykyisten todisteiden perusteella muutamia johtopäätöksiä voidaan pitää suhteellisen hyvin perusteltuina.
NAD+-pitoisuus näyttää laskevan iän myötä monissa kudoksissa ja biologisissa olosuhteissa, ja tämän laskun selittämiseksi on ehdotettu useita mekanismeja, mukaan lukien CD38:n lisääntynyt aktiivisuus, NAD+:n suurempi kulutus DNA:n korjauksen aikana sekä mahdolliset muutokset NAD+:n synteesissä ja talteenottoreiteissä [1,2].
Paasto ja kalorirajoitus ovat myös biologisesti uskottavassa ja suhteellisen hyvin tutkituissa yhteyksissä NAD+-aineenvaihduntaan AMPK:n, NAMPT:n, NAD+/NADH-tasapainon ja sirtuinien välityksellä [1].
Ihmisillä tehdyt tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että suun kautta otettavat NAD+:n esiasteet, kuten NR ja NMN, voivat nostaa verenkierrossa olevan NAD+:n tai siihen liittyvien metaboliittien pitoisuutta tietyissä tutkimusolosuhteissa [6].
Eläinkokeet ovat myös osoittaneet muutoksia mitokondrioiden toiminnassa, kantasolujen aktiivisuudessa, solujen stressivasteissa sekä elinajassa NAD+-esiasteiden annostelun jälkeen tietyissä malleissa [3]. Varhaisissa ihmistutkimuksissa on havaittu muutoksia NAD+-biomarkkereissa ja alustavissa kliinisissä parametreissa tietyissä sairausryhmissä [4].
Nämä tulokset eivät osoita, että NAD+-lisäravinteet kääntäisivät ikääntymisen suunnan ihmisillä.
Nykyiset tiedot eivät myöskään osoita, että NAD+:n esiasteiden lisäravinteiden käyttö pidentäisi ihmisen elinikää tai että ne jäljittelisivät kaikkia paaston tai kalorirajoituksen fysiologisia vaikutuksia.
Vastaavasti ikääntymisen biologiaan liittyvän biomarkkerin pitoisuuden nousu ei sinänsä osoita terveen elinajan pidentymistä, biologisen iän laskua, ikääntymisen hidastumista tai elinajan pidentymistä.
Tämä alue on edelleen aktiivinen ja merkittävä tutkimussuunta, mutta tällä hetkellä vahvimmat todisteet koskevat mekanismeja, biomarkkerien muutoksia ja tiettyjä kokeellisia tuloksia, eivätkä laaja-alaista ikääntymistä hidastavaa vaikutusta ihmisillä.
Nykyisen näytön rajoitukset
- Vahvimmat tulokset, jotka yhdistävät NAD+-täydennyksen eliniän pidentymiseen, mitokondrioiden toiminnan paranemiseen ja ikääntymisbiologian muutoksiin, ovat peräisin pääasiassa eläinkokeista, erityisesti hiirimalleista. Ihmisillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet muutoksia biomarkkereissa ja tuottaneet turvallisuustietoja lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, mutta ne eivät ole vahvistaneet elinajan pidentymistä eivätkä kattavaa ikääntymistä hidastavaa vaikutusta [3].
- Eläinten elinikää koskevia tuloksia ei voida suoraan soveltaa ihmisiin, koska lajit eroavat toisistaan aineenvaihdunnan, eliniän, sairauksien kehittymisen, NAD+:n biologian, annostelun ja koeolosuhteiden osalta.
- Paaston, kalorirajoituksen ja NAD+-aineenvaihdunnan välinen yhteys on mekanistisesti perusteltu, mutta tarkka annos–vaste-suhde ihmisillä on edelleen huonosti määritelty. Ei ole vielä tiedossa, kuinka pitkä ja kuinka usein tapahtuva paasto tai minkä suuruinen kalorirajoitus olisi tarpeen, jotta ihmisillä saataisiin aikaan tietty muutos NAD+-tasossa [1].
- Ihmisillä tehdyt tutkimukset, joissa mitataan suoraan NAD+-pitoisuutta tietyissä kudoksissa ennen ja jälkeen standardoitujen paastomenetelmien, ovat edelleen rajallisia, minkä vuoksi mekanistisia johtopäätöksiä ei tulisi muuntaa tarkkoiksi paastoa koskeviksi suosituksiksi.
- Ihmisillä tehtyjen tutkimusten tulokset, jotka koskevat NAD+:n esiasteita tietyissä sairauksissa, kuten Parkinsonin taudissa, ovat vielä alkuvaiheessa, eikä niitä tulisi tulkita todisteeksi laajasta ikääntymistä hidastavasta tai taudin kulkua muokkaavasta vaikutuksesta [4].
- NAD+-pitoisuuden tai siihen liittyvien biomarkkerien nousu ei tarkoita automaattisesti parannusta biologisessa iässä, terveenä vietettävässä elinajassa, elinajanodotteessa, fyysisessä kunnossa, kognitiivisissa toiminnoissa tai sairausriskissä.
- NAD+:n esiasteiden lisäravinteiden käyttöä ei tule pitää biologisesti vastaavana paastolle tai kalorirajoitukselle, sillä paasto aiheuttaa lukuisia aineenvaihduntaan, hormonitoimintaan ja signaalinvälitykseen liittyviä muutoksia, jotka ulottuvat NAD+:n aineenvaihdunnan ulkopuolelle.
- Yhdistelmistä, kuten NR:n ja pterostilbeenin yhdistelmästä, saadut todisteet eivät osoita, että NAD+:n esiasteet yhdistettynä resveratrolin tai muiden pitkäikäisyyteen liitettyjen yhdisteiden kanssa tarjoaisivat additiivisen tai voimakkaamman ikääntymistä hidastavan vaikutuksen [5].
- Vertailut metformiiniin, rapamysiiniin, resveratroliin tai muihin pitkäikäisyyteen liitettyihin yhdisteisiin ovat luonteeltaan mekanistisia, eivätkä ne osoita, että nämä toimenpiteet tuottaisivat vastaavia tai keskenään vaihdettavissa olevia vaikutuksia.
- Kyseessä oleva koirien kognitiivisia toimintoja koskeva tutkimus on yksittäinen kontrolloitu tutkimus, jossa käytettiin yhdistelmähoitoa eikä pelkästään NAD+:ta. Parannusta havaittiin myös eri hoitoryhmissä, mikä vaikeuttaa hoitokohtaisen vaikutuksen tulkintaa [7].
- Ihmisillä tehdyt pitkäaikaiset turvallisuus- ja kliinisten tulosten tiedot ovat edelleen huomattavasti rajallisempia kuin lyhytaikaiset biomarkkeritutkimukset, etenkin kun NAD+:n esiasteita käytetään vuosien ajan eikä vain viikkojen tai kuukausien ajan.
Vastuuvapauslauseke
Tämä artikkeli on luonteeltaan puhtaasti opettavainen ja tiivistää tieteellisiä tutkimuksia. Se ei ole tarkoitettu lääketieteelliseksi neuvonnaksi ihmisille eikä eläinlääkinnälliseksi neuvonnaksi eläimille.
NAD+, NAD+:n esiasteet, paasto, kalorirajoitus, resveratroli, pterostilbeeni, metformiini, rapamysiiniä tai muita pitkäikäisyyden yhteydessä käsiteltyjä yhdisteitä ei tule tulkita todistetuiksi menetelmiksi ikääntymisen kääntämiseksi, ihmisen elinajan pidentämiseksi, sairauksien ehkäisemiseksi tai sairauksien hoitamiseksi, ellei ole olemassa konkreettista hyväksyttyä käyttöaihetta ja asianmukaista kliinistä näyttöä.
NAD+:ta ja sen esiasteita ei tulisi esittää FDA:n tai EMA:n hyväksyminä ikääntymisen hoitomenetelminä eikä terapioina, joiden on osoitettu pidentävän ihmisen elinikää.
Paasto ja kalorimäärän rajoittaminen eivät sovi kaikille, ja ne voivat aiheuttaa lisäriskejä joillekin henkilöille. Raskaana olevat tai imettävät naiset, diabeetikot, verensokeria alentavia lääkkeitä käyttävät henkilöt, henkilöt, joilla on aiemmin ollut syömishäiriöitä tai alipainoa, joillakin kroonisilla sairauksilla tai jotka käyttävät lääkkeitä, joiden vaikutus riippuu ruoan saannista, tulisi keskustella paastosta tai merkittävästä kalorimäärän rajoittamisesta pätevän terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Ennen uuden ravintolisän, paasto-ohjelman, lääkkeen tai muun ikääntymiseen liittyviin prosesseihin vaikuttavan toimenpiteen käytön aloittamista on käännyttävä pätevän terveydenhuollon ammattilaisen puoleen. Lemmikkieläimiä koskevissa kysymyksissä on käännyttävä pätevän eläinlääkärin puoleen.
Viitteet
[1] Covarrubias, A. J., Perrone, R., Grozio, A., & Verdin, E. (2021). NAD+-aineenvaihdunta ja sen merkitys ikääntymisen aikana tapahtuvissa soluprosesseissa. *Nature Reviews Molecular Cell Biology*, 22(2), 119–141. https://doi.org/10.1038/s41580-020-00313-x
[2] Camacho-Pereira, J., Tarragó, M. G., Chini, C. C. S., Nin, V., Escande, C., Warner, G. M., Puranik, A. S., Schoon, R. A., Reid, J. M., Galina, A., & Chini, E. N. (2016). CD38 määrää ikääntymiseen liittyvän NAD-pitoisuuden laskun ja mitokondrioiden toimintahäiriön SIRT3-riippuvaisen mekanismin kautta. *Cell Metabolism*, 23(6), 1127–1139. https://doi.org/10.1016/j.cmet.2016.05.006
[3] Zhang, H., Ryu, D., Wu, Y., Gariani, K., Wang, X., Luan, P., D’Amico, D., Ropelle, E. R., Lutolf, M. P., Aebersold, R., Schoonjans, K., Menzies, K. J., & Auwerx, J. (2016). NAD+:n täydentäminen parantaa mitokondrioiden ja kantasolujen toimintaa sekä pidentää hiirten elinikää. *Science*, 352(6292), 1436–1443. https://doi.org/10.1126/science.aaf2693
[4] Brakedal, B., Dölle, C., Riemer, F., Ma, Y., Nido, G. S., Skeie, G. O., Craven, A. R., Schwarzlmüller, T., Brekke, N., Diab, J., Sverkeli, L., Skjeie, V., Varhaug, K., Tysnes, O.-B., Peng, S., Haugarvoll, K., Ziegler, M., Grüner, R., Eidelberg, D., & Tzoulis, C. (2022). The NADPARK study: A randomized phase I trial of nicotinamide riboside supplementation in Parkinson’s disease. *Cell Metabolism*, 34(3), 396–407.e6. https://doi.org/10.1016/j.cmet.2022.02.001
[5] Dellinger, R. W., Santos, S. R., Morris, M., Evans, M., Alminana, D., Guarente, L., & Marcotulli, E. (2017). NRPT:n (nikotinamidiribosidi ja pterostilbeeni) toistuva annostelu nostaa NAD+-pitoisuuksia ihmisillä turvallisesti ja kestävästi: satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumelääkekontrolloitu tutkimus. *npj Aging and Mechanisms of Disease*, 3, 17. https://doi.org/10.1038/s41514-017-0016-9
[6] Yi, L., Maier, A. B., Tao, R., Lin, Z., Vaidya, A., Pendse, S., Thasma, S., Andhalkar, N., Avhad, G., & Kumbhar, V. (2022). β-nikotinamidimononukleotidin (NMN) lisäravinteen teho ja turvallisuus terveillä keski-ikäisillä aikuisilla: satunnaistettu, monikeskustutkimus, kaksoissokkoutettu, lumelääkekontrolloitu, rinnakkaisryhmäinen, annoksesta riippuva kliininen tutkimus. *GeroScience*, 45, 29–43. https://doi.org/10.1007/s11357-022-00705-1
[7] Simon, K. E., Russell, K., Mondino, A., Yang, C.-C., Case, B. C., Anderson, Z., Whitley, C., Griffith, E., Gruen, M. E., & Olby, N. J. (2024). Satunnaistettu, kontrolloitu kliininen tutkimus osoittaa omistajien arvioiman kognitiivisen toiminnan parantuneen ikääntyneillä koirilla, joille annettiin senolyyttiä ja NAD+-esiasteen yhdistelmää. *Scientific Reports*, 14, 12399. https://doi.org/10.1038/s41598-024-63031-w