Tesamorelin ennen ja jälkeen: kuinka pian tulokset näkyvät?

Tesamoreliini alkaa yleensä vähentää mitattavasti vatsan sisäistä rasvaa noin 3–6 kuukauden päivittäisen käytön jälkeen. Huomattavampia parannuksia kehon koostumuksessa, maksan rasvapitoisuudessa ja aineenvaihdunnan terveydessä havaitaan usein 6–12 kuukauden jatkuvan hoidon jälkeen [1–7]. Kliiniset tutkimukset, joissa on tarkasteltu tesamoreliinin vaikutuksia ennen hoidon aloittamista ja sen jälkeen, osoittavat johdonmukaisesti syvällä sijaitsevan vatsarasvan asteittaisen vähenemisen, vyötärönympäryksen pienenemisen, maksan rasvapitoisuuden paranemisen sekä lihasmassan säilyttämisen.

Tesamoreliinin käytön alkuvaiheessa havaittuja „ennen ja jälkeen” -muutoksia raportoidaan usein hoidon ensimmäisten 12–26 viikon aikana. Falutz J:n ym. (2007) HIV-positiiviset henkilöt, jotka käyttivät 2 mg tesamoreliinia päivittäin, saavuttivat noin 15%:n vähennyksen vatsan viskeraalisessa rasvassa 26 viikon kuluttua verrattuna lumelääkkeeseen [1]. Osallistujilla havaittiin myös vyötärönympäryksen, triglyseridipitoisuuden ja kolesteroliarvojen paranemista saman hoitojakson aikana.

Samanlaisia tuloksia esittivät Falutz J ym. (2010), jotka analysoivat kahta laajaa vaiheen III kliinistä tutkimusta, joihin osallistui 806 HIV-positiivista henkilöä, joilla oli liikaa vatsan alueen rasvakudosta [2]. 26 viikon kuluttua tesamoreliini oli vähentänyt viseraalista rasvakudosta noin 15,41 %:lla. Tutkijat havaitsivat myös merkittävän parannuksen vyötärönympäryksessä ja vartalon ulkonäköön liittyvissä ongelmissa kyseisenä aikana. Hoitoa jatkaneet osallistujat säilyttivät tai paransivat näitä tuloksia edelleen 52 viikon ajan, kun taas hoidon keskeyttäneet henkilöt keräsivät vähitellen uudelleen vatsarasvaa ajan myötä.

Maksarasvan vähenemiseen kuluva aika voi olla hieman pidempi kuin vatsarasvan havaittavien muutosten aika. Stanley TL:n ym. (2014) toteuttamassa satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa osallistujat, joita hoidettiin tesamoreliinilla 6 kuukauden ajan, kokivat merkittävän vähenemisen sekä vatsan viskeraalisessa rasvassa että maksan rasvassa verrattuna lumelääkkeeseen [3]. Stanley TL:n ym. (2019) osoittivat, että 12 kuukauden hoidon jälkeen tesamoreliini vähensi maksan rasvaa noin 37% lähtötasosta HIV:hen liittyvää ei-alkoholista rasvamaksasairautta (NAFLD) sairastavilla henkilöillä [4]. Maksarasva viittaa maksaan varastoituneeseen rasvaan. Vuoden kuluttua 35% tesamoreliinia saaneista osallistujista saavutti maksarasvapitoisuuden alle 5%, verrattuna vain 4%:hen lumelääkeryhmässä.

Tutkimukset viittaavat myös siihen, että tesamoreliini voi parantaa lihasten laatua ja yleistä kehon koostumusta saman hoitojakson aikana. Adrian S ym. (2019) totesivat, että tesamoreliiniin reagoineilla osallistujilla lihasten tiheys ja pinta-ala paranivat 26 viikon kuluttua samalla kun viskeraalisen rasvan määrä väheni [5]. Lihasmassa viittaa lihasten laatuun ja koostumukseen, mikä viittaa siihen, että „ennen ja jälkeen” -muutokset voivat sisältää sekä vatsarasvan vähenemistä että rasvattoman kudoksen säilymistä tai paranemista.

Tesamoreliinin vaikutusten nopeus ja laajuus voivat vaihdella riippuen potilaan alkuperäisestä aineenvaihduntatilasta, hoidon säännöllisyydestä sekä yksilöllisestä fysiologiasta. Mangila A:n ym. (2015) mukaan henkilöt, joilla oli metabolinen oireyhtymä, kohonnut triglyseridipitoisuus, liikalihavuus ja korkeammat sydän- ja verisuonitautien riskimarkkerit, saavuttivat usein suuremman viskeraalisen rasvan vähenemisen tesamoreliinihoidon aikana [6].

Merkittävää on, että tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että hoidon jatkaminen voi olla välttämätöntä tesamoreliinin avulla saavutettujen rasvanpoltto-tulosten ylläpitämiseksi. Falutz J:n ym. (2008) osallistujat, jotka lopettivat tesamoreliinin käytön alkuperäisen parannuksen jälkeen, keräsivät suhteellisen nopeasti uudelleen vatsarasvaa, kun taas hoitoa jatkaneet henkilöt säilyttivät noin 18–30 %:n viskeraalisen rasvan vähenemän 52 viikon ajan [7]. Nämä tulokset viittaavat siihen, että tesamoreliinin metabolinen vaikutus riippuu kehon luonnollisen kasvuhormonireitin jatkuvasta stimuloinnista.

Yleisesti ottaen nykyiset kliiniset todisteet viittaavat siihen, että tesamoreliini voi alkaa vähentää näkyvästi ja mitattavasti vatsan rasvaa noin 3–6 kuukauden kuluessa, kun taas merkittävämpiä parannuksia maksan rasvapitoisuudessa, aineenvaihdunnan terveydessä ja kehon koostumuksessa kehittyy usein edelleen 6–12 kuukauden johdonmukaisen päivittäisen hoidon aikana [1–7].

Vastuuvapauslauseke

Tämä sisältö on tarkoitettu yksinomaan koulutuksellisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Sitä ei tule tulkita lääketieteelliseksi neuvonnaksi, diagnoosiksi tai hoitosuosituksiksi. Tesamoreliini on reseptilääke, joka on hyväksytty pääasiassa HIV:hen liittyvän lipodystrofian hoitoon. Yksilölliset hoitovasteet voivat vaihdella, ja kasvuhormonireitteihin vaikuttavat hoidot edellyttävät lääkärin valvontaa, laboratorioseurantaa sekä pätevän terveydenhuollon ammattilaisen suorittamaa yksilöllistä kliinistä arviointia.

Viitteet

1. Falutz J, Allas, S., Blot, K., ym. (2007). Kasvuhormonia vapauttavan tekijän metaboliset vaikutukset HIV-potilailla. The New England Journal of Medicine, 357(23), 2359–2370. https://doi.org/10.1056/NEJMoa072375
2. Falutz J, Mamputu, J. C., Potvin, D., Moyle, G., Soulban, G., Loughrey, H., Marsolais, C., Turner, R., & Grinspoon, S. (2010). Kasvuhormonia vapauttavan tekijän analogin, tesamoreliinin (TH9507), vaikutukset ihmisen immuunikatovirusinfektiota sairastavilla potilailla, joilla on liikaa vatsan rasvaa: kahden monikeskustutkimuksen, kaksoissokkoutetun, lumelääkekontrolloidun vaiheen 3 tutkimuksen yhdistetty analyysi, johon sisältyy turvallisuutta koskevia jatkotutkimustietoja. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 95(9), 4291–4304. https://doi.org/10.1210/jc.2010-0490
3. Stanley TL, Feldpausch, M. N., Oh, J., ym. (2014). Tesamoreliinin vaikutus viskeraaliseen rasvaan ja maksan rasvaan vatsan alueen rasvakertymää sairastavilla HIV-potilailla: satunnaistettu kliininen tutkimus. JAMA, 312(4), 380–389. https://doi.org/10.1001/jama.2014.8334
4. Stanley TL, Fourman, L. T., Feldpausch, M. N., ym. (2019). Tesamoreliinin vaikutus ei-alkoholista rasvamaksasairautta sairastaviin HIV-positiivisiin henkilöihin: satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, monikeskustutkimus. The Lancet HIV, 6(12), s. 821–830. https://doi.org/10.1016/S2352-3018(19)30338-8
5. Adrian S, Scherzinger, A., Sanyal, A., ym. (2019). Kasvuhormonia vapauttavan hormonin analogi, tesamoreliini, vähentää lihasrasvaa ja lisää lihaspinta-alaa HIV-tartunnan saaneilla aikuisilla. The Journal of Frailty & Aging, 8(3), 154–159. https://doi.org/10.14283/jfa.2018.45
6. Mangili A, Falutz, J., Mamputu, J. C., Stepanians, M., & Hayward, B. (2015). Tekijät, jotka ennustavat hoitovastetta tesamoreliiniin, kasvuhormonia vapauttavan tekijän analogiin, HIV-tartunnan saaneilla potilailla, joilla on liikaa vatsan alueen rasvaa. PLoS ONE, 10(10), e0140358. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0140358
7. Falutz J, Allas, S., Mamputu, J. C. ym. (2008). Kasvuhormonia vapauttavan tekijän analogin, tesamoreliinin, pitkäaikainen turvallisuus ja vaikutukset vatsan alueelle rasvaa kertyneillä HIV-potilailla. AIDS, 22(14), 1719–1728. https://doi.org/10.1097/QAD.0b013e32830a5058